Viimeiset tunnit

Nyt on sitten aika jättää nousevan auringon maa taakse. Matkalaukut ( edelleen ylipainoisina :---D ) odottavat pakattuna ja suunnilleen tunnin päästä pitää lähteä talsimaan asemalle.

Vaikka välillä vastoinkäymisiset ovat potkineet päähän urkalla, pakko todeta että Japani on tuntunut enemmän kodilta kuin Suomi koskaan. Ruoka on usein mazui, ihmiset ottaa joskus päähän, välillä tungos ahdistaa ja koti-ikävä koittaa, mutta yleinen ilmapiiri on superkodikas. On ihanaa ettei yleisillä paikoilla ymmärrä mitä ihmiset puhuvat, jollei sitten kuuntelemalla kuuntele, ja että voi liikkua junilla, tai tylsyyden iskiessä voi tehdä melkein mitä vain. Ei siitä vaan pääse yli eikä ympäri että meikäläinen on kaupunki-ihminen henkeen ja vereen.

Yritän kuitenkin suhtautua lähtöön positiivisesti. Kain luona odottaa glögiä, Annas-pipareita ja Suffeli Puffeja. Kämppä on lämmin eikä iho kuivu kuoriutuvaksi eakonin ansiosta. Joulukin on jee, enkä malta odottaa että pääsen avaamaan Kain paketin, niin salaperäinen herra on nyt ollut. ( Ja voin vannoa että hyppään seuraavaan Nipponin koneeseen jos sieltä paljastuukin Rikos ja rangaistus englanniksi :---D ) On kiva nähdä niitä muutamia kavereita ja ennen kaikkea pikkusiskoa. Opintotukikin on jeejee.

Pieni ongelma tässä on, nimittäin Suomen sääolot. Tokiossa on plusasteita n. 10 päivällä, eikä illallakaan mennä alle nollan. Ja silti käytän lapasia ja ainutta omistamaani talvitakkia ja kaiken lisäksi on kylmä. Lunta ei tietenkään ole satanut, joten tiet ovat kuivat ja pyöräily on kivaa. Nyt olisi siis edessä lumimyräkkä ja paukkupakkanen, eikä heikko mieleni osaa yhtään valmistautua niihin. Paras keksimäni suunnitelma tähän menessä on linnoittautua vällyjen väliin katsomaan Heroesia ja patistaa jo valmiiksi karaistunut Kai hoitamaan ulkoilua vaativat asiat. Autokyydin tarjoutuessa kohdalle, saatan harkita neljän seinän sisältä poistumista. Kakkosvaihto on pilkkihaalari, joka ehkä olisi ollut hyvä lisätä joululahjatoivelistaan.

Blogin kohtaloa en ole vieläkään päättänyt. Muutama postaus kyllä vielä muhittelee takaraivossa ja kirjoittelenkin heti alkushokista selviydyttyäni, joten kannattaa pysyä linjoilla. Niin ja tietenkin kysmyspostauksen vastaukset tulevat jossain vaiheessa. ( Saa muuten kysellä lisää, vaikka kysymysten määrä jo ennakko-odotukset päihittikin! )

Seuraava postaus sitten Suomen maakamaralta!

Kysy!

Näin Japani-vuoden lopuksi kysymyspostaus! Kaikkea saa kysyä, tyhmiin kysymyksiin ei tarvitse vastata.

( Vollaan silmät päästäni jos yhtään kysymystä ei heru ;---(( )

Matkalaukun ylikuormitus

Ajattelin kerrankin valmistautua hyvissä ajoin ja pakkailla kamoja etukäteen. Oli vikatikki. Joka paikasta putkahtaa esiin lisää rojua ja olen pian jossain psykoosissa.

Syy tähän varhaiseen panikointiin on siinä, että lauantaina muutan Paulan luokse. Totesin, että kaikista helpoin vaihtoehto on päästä pariksi viimeiseksi päiväksi johonkin, mistä ei tarvitse checkata itseään ulos, eikä sopia tapaamisia avaimen palauttamisen merkeissä. Nyt voin huoletta lähteä tiistaina pois Paulan kämpiltä, eikä tarvitse stressailla lopputarkastuksista tai takuurahojen saamisesta takaisin.

Noh, kiva siinä mielessä, että on ainakin yksi stressin aihe vähämmän. Tämä tavaramäärä saa nimittäin sellaisen ahdistuksen aikaiseksi, että voi olla että koko rojukasa vielä lentää lähimpään jorpakkoon ja lähden täältä keveästi rahat taskussa.

Tämän hetken tavara-arvio on n. 22 kiloa painava matkalaukku, kymmenisen kiloa painava jumalaton the käsimatkatavara, juuri ja juuri kiinni menevä kameralaukku joka on sullottu täyteen ties mitä oheistarviketta, sekä läppärilaukku, joka tuskin menee kiinni kun olen saanut kaiken sinne tungettua. Niin ja mitkäs olikaan ne lentokoneen rajoitukset...?



Jos jollain on vinkkejä miten teleportata tavaroita Japanista Suomeen, niitä otetaan illolla vastan.


Nämä ei suinkaan sisällä Lushin tuotteita, vaan romua jonka lahjoitan Paulalle. Onneksi Paula on jo Suomessa, eikä sillä ole mitään sanottavaa siihen mitä kaikkea jätän jälkeeni!



Sen lisäksi että matkalaukkuni pursuaa tavaraa, ja että täytin Kain laukun pari kuukautta sitten rojuillani, olen jo etukäteen lähetellyt sälää Suomeen. Laskeskelin kuittien perusteella, että näiden postiin matkalla olevien pakettien lisäksi olen antanut postipojan kuljetettavaksi n. 13 kiloa tavaraa. Yhteensä siis melkein 20 kiloa! Ja vielä varmaan pitää harkita muutamaa pakettia. Saan kohta hyvän syyn hankkia Suomessa lisää vaatteita ( sen lisäksi että kolttuni ovat haalistuneita, nukkaantuneita reikäkasoja ) kun puolet vaatekaapin sisällöstä seilaa jossain Japanin ja Suomen välillä.

Jos minusta ei kuulu mitään joulun jälkeen, luuttuan varmaan Naritan lentokentän lattioita maksuna tämän tavaravuoren kuljetuksesta.

吉祥寺

( Syy miksi en suurista aikomuksistani huolimatta päivittänyt eilen on Heroes-sarjan lisäksi tämä ärsyttävä tasohyppelypeli. Siihen jää niin pahasti koukkuun, että vaikka alkuperäinen peli katoaa osoitteestaan, laitetaan poikaystävä metsästämään bittisyövereistä se uudestaan. Taisin jonkun puoli tuntia takoa samaa kohtaa, kun yksinkertaisesti päätin päästä siitä läpi. Toinen hyvä koukuttaja on Aapelin Palatris - tai mikä tahansa muu tetriskopio. Välillä öisin palat vilisee silmissä niin pahasti ettei meinaa uni tulla.. )

Lauantaina tämä nörtti päätti julmasti hylätä tietokoneensa ja kuluttaa aurinkoisen syyspäivän tavoistaan poiketen ulkosalla. Otin kohteeksi Kichijoujin, jota on hehkutettu erinäisiltä tahoilta useaan otteeseen. Eikä kyllä ollut pettymys! Sitten joskus hamassa tulevaisuudessa kun Japaniin palaudun, haluan ehdottomasti asua Kichijoujissa tai Koenjissa.

Koska pääsin kotiovesta ulos tuttuun tapaan paljon suunniteltua myöhemmin, suuntasin auringon vielä porottaessa taivaalla suoraan asemalta Inokashira-puistoon. Puisto oli loistava hengailukohde. Ihmisiä vipelsi paikoin ruuhkaksi asti, muttei kuitenkaan häiritsevästi. Puiston keskellä on lampi, jossa polskuttelee kasa polkuveneitä. Olisin lähtenyt polskuttelemaan, jollei se olisi tuntunut niin tylsältä yksin. Lammen reunalle oli kerääntynyt lukuisia taiteilijoita myymään käsitöitään. Kaikkea löytyi postikorteista kännykkäkoruihin. Itse jäin ihastelemaan sienimagneetteja ja -avaimenperiä, mutta pihi puoleni onneksi astui esiin ennen kuin aloin availemaan lompakon nyörejä.


Alan nyt vakasti epäilemään tätä Japanin ja Ruotsin yhteyttä. Svenssonia vilisee joka kadunkulmassa ja nyt vielä tämä! Pääsin jo kerran erittäin lähelle tämän salaliiton paljastumista, kun istuin aamun ensimmäisessä junassa hieman humaltuneena ja kaikki ympärilläni olevat japanilaiset puhuivat ruotsia. Tämä ei suinkaan johtunut siitä että olin juopunut tai että olin ollut rimpsalla svenssoneiden kanssa, niiden suojautuminen vain petti hetkeksi!










Lammen rannalle oli myös kerääntynyt pieni joukko taiteilijoita maalailemaan syksyn viimeisiä ruskavärejä.



Matkalla asemalta puistoon oli monta mielenkiintoista putiikkia. Netistä metsästämieni koordinaattien mukaisesti kävin kurkkaamassa käytettyjä merkkivaatteita myyvässä kaupassa, muttei sieltä löytynyt oikein mitään. Kichijoujista löytyy myös monta tavarataloa sekä yodobashikamera. Aseman pohjoispuolella on myös ostoskatu, jonka varrella on liikettä vähän joka lähtöön. Kuvittelemalla kauhutilannetta, jossa rahat eivät riittäisi lentokentälle vievään junaan, sain pidettyä itseni asioissa ... paria poikkeusta lukuunottamatta.


Tälläinen meille, kiitos! Ainakin sitten kun olen vanha mummo ja asettunut johonkin maailmankolkkaan ja minulla on aikaa huolehtia jostain elävästä olennosta. Mustavalkoiset bullterrierit ovat kaikessa dinousaurusmaisuudessaan ihania <3__<3 ( Ja eriävät mielipiteet ovat väärässä! )




Vaikka kotona odotteli herkullista pastakastiketta, jota olen mättänyt kuukauden ajan melkein joka päivä ja joka pursuaa kohta korvistakin, päätin olla radikaali ja menin Shakey'siin pitsalle. Japanilaisten mielestä Shakey'sin pitsat ovat pahoja, mikä saattanee johtua siitä ettei valikoimasta löydy merilevä- tai majoneesiversioita. Samaisesta syystä minusta Shakey'sissä on Japanin parhaat pitsat. Kellonajasta huolimatta menossa taisi olla edelleen lounashinnat, maksoin ateriastani, johon sisältyi juoma, salaatti, paistettuja perunoita ja melkein puolikas pitsa, vain 780 jeniä eli kuutisen euroa.



Herkuttelun lisäksi sorruin pieneen hankintaan. Tämän selittelen sillä että, 1. Suomessa on kylmä, eikä minulla ole kunnon pipoa 2. kuka nyt voisi vastustaa Space Invaders möllyköitä? Eipä tällä onneksi ollut hirveästi hintaa, joten ehkä pääsen vielä lentokentälle asti. ( Ja jos en, se on selkeästi kohtalon merkki, etten ole vielä valmis lähtemään. )

Oo siellä jossain mun

Kun 50 viikkoa sitten saavuin Japaniin Kain kera, olin varma että meidän suhteella on kolmisen viikkoa armonaikaa jäljellä ennen äkkikuolemaa. Olin etukäteen päättänyt vakavasti että haluan tauon. Päätös ei johtunut ongelmista tai siitä ettenkö olisi halunnut jatkaa. Pidin kohtuuttomana vaatia toista ihmistä odottamaan vuoden tai pidempään ilman mitään takuita siitä että edes palaan. ( Nojoo, siihen aikaan oli vähän suuruudenhullut suunnitelmat. ) Halusin antaa molemille mahdollisuuden jatkaa elämää ilman sitoutumista johonkin mitä ei voi tällä hetkellä saada.

Ja kuinkas sitten kävikään. Kain saavuttua Pariisiin välilaskulla raakuin itkuparkuäänellä puhelimeen että etkai sää nyt vaan musta haluu erota. Tässä sitä nyt ollaan, lähes vuosi kaukosuhdetta takana, kaksi tapaamista viimeisen vuoden aikana. Ja jos ihan totta puhutaan, en todellakaan kadu. Ehkä olisi ollut reilua ottaa taukoa ja katsella maailmaa uusin silmin, mutta loppujen lopuksi en sitä edes halunnut. Jos löytää jonkun josta haluaa pitää kiinni, ei aina tarvitse toimia niin hemmetin rationaalisesti.

Kuitenkaan tämä vuosi ei ollut helppo. Kun välimatkaa on melkein 8000 kilometriä ja parisuhde perustuu Skypen välityksellä käytäviin videopuheluihin kärpäsistä tulee varsin helposti härkäsiä. Riitaa ja kinaa tulee turhankin pienistä väärinymmärryksistä joilta välttyisi tavallisessa elämässä. Välillä ikävä on niin kova että sattuu ja lopulta unohtaa miltä toisen fyysinen läsnäolo edes tuntuu. ( Voitte vain kuvitella kuinka pyörällä päästäni olin kesällä kun seitsemän kuukauden jälkeen minulla olikin ihan elävä poikaystävä. )

Se, kannattaako kaukosuhteeseen ryhtyä on pitkälti itsestä ja parisuhteesta kiinni. Siinä vaiheessa kun päätät jatkaa, on hyväksyttävä se tosi asia että osa sinusta tulee aina olemaan muualla. Ikävästä tulee osa jokapäiväistä elämää ja vaikka siihen lopulta karaistuukin, vastoinkäymisten kohdalla se kasvaa eksponentaalisesti huimiin lukemiin. Kumppanin muutto toiselle paikkakunnalle tai maahan ei kuitenkaan tarkoita jatkuvaa kärsimistä ja ikävässä kieriskelyä, on vain opittava itsenäiseksi ja selviytymään välimatkasta. Toisaalta kaukosuhde voi helposti pilata hyvänkin suhteen. Joskus on vaikea katsoa vierestä miten toisen elämä jatkuu ilman sinua ja samalla itsekin pitäisi yrittää rakentaa omaa elämää ilman sitä toista. Kinastelut saa miettimään onko edes mitään syytä yrittää jatkaa väkisin.

Viimeisen vuoden aikana olen oppinut, ettei sen toisen tarvitse koko aikaa olla lähellä. Elämästä voi nauttia ilman toista, vaikka kokemusten jakaminen tärkeän ihmisen kanssa onkin omaa luokkaansa. Ei ole paha asia olla yksin ja kokeilla asioita itsekseen tai uusien ihmisten kanssa. Ennen ajattelin että liiallinen itsenäistyminen ajaa ihmiset erilleen, mutta ei se niin mustavalkoista ole. Ehkei se toinen aina ymmärrä kaikkia asioita joita olet kokenut, muttei maailma siihen kaadu. Samalla tavalla läheisyys voi tukahduttaa suhteen liiallisuudellaan. Yksinäisyyden muuttaminen itsenäisyydeksi on pop.



Ensi viikolla olen takaisin Kain luona, mutta paluuta siihen poikaystävässä roikkuvaan elämättömään tyttöystävään ei enää ole. Tästä lähin aion nauttia hartaasti omastakin seurasta, senhän kuitenkin pitäisi olla sitä parhainta.

Randomeja juttuja

Olen nyt haksahtanut näihin listoihin. Ehkä pitäisi lukea Supernaiivi uudestaan.

1. Flunssa. Nyt se sitten tuli vaikka omahyväisesti ajattelin että minuunhan se ei tietenkään iske, sillä pidän käsihygienista hyvää huolta kiitos ihanaisen saippuani. Kuitenkin räkä virtaa ja aivastuttaa minuutin välein. Mystinen hammassärky myös päätti ottaa osaa oireiden iloiseen joukkioon. Kuume ei ole vielä tullut, joten enpä tainnut päästä sikiskerhoon mukaan.. :--(((

2. JLPT. Kävin sunnuntaina tekemässä japanin kielikokeen Tokion yliopiston Komaba-kampuksella. Koe meni hyvin ja kuolen häpeästä jos en sitä päässyt läpi. Kampus oli mukavan kotoisa ja nätti keltaisessa ruskaloistossaan. Raahasin jopa mukaan kameran, mutta kun sitten kokeen päätyttyä ryhdyin napsimaan kuvia, totesin että akku oli jäänyt kotiin. Kerrankin kun olisi ollut kuvausintoa! Jatkaisin kyllä paljon mielummin tuolla opintojani Turun yliopiston sijaan. Vaikka onhan se meidän ICT-talo ihan kiva...

3. Randomit kävelyt. Sunnuntaina JLPT:n jälkeen päätin kävellä kaksi pysäkinväliä Shibuyaan. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja kaikki näytti niin kuvaukselliselta. Ja tietenkin se akku edelleen makasi kameralaukun pohjalla vaatekaapissa. Maanantaina pidin hieman omaa lomaa ja päätin lähteä korvaamaan sunnuntain harmitukset pienellä kävelyretkellä lähihoodseille. Noh, se kävelyretki sitten piteni ja lopulta kävelin Harajukuun asti. Kuvittelin kävelleeni ainakin 10 kilometriä, mutta kun tarkastin matkan pituuden kotona, olinkin harhaillut alle 6 kilometrin matkan.


Randomia lähiötä.


Jonkun pikkupubin kyltti. Oli pakko ikuistaa.


Harajukun Omotesando oli valaistu joulukuntoon. Valaistus oli niin nätti, että ylikulkusilloille oli palkattu valomiekoin ( no niitä tienohjauspamppuja ) varustetut vahdit ajamaan ihmisiä pois sillalta kuvaamasta..

4. Nirvana. Eksyin yhteen blogiin ja huomasin että vähän aikaa sitten on julkaistu Nirvanan Live At Reading -livelevy + DVD. Nyt olen vähän taas fiilistellyt yläasterakkauttani ja ah! Nirvana <3__<3 Kurt <3__<3 ( kaikista huumeongelmistaan huolimatta !) On muuten jännä miten vuosia sitten hoilaamien biisen lyriikat vieläkin löytyvät aivolohkojen kätköistä.





5. Korealaiset luokkakaverit. Vaikka en ole täällä hirveästi ystäviä saanut, viime päivinä on tullut todella hyvä mieli kortsukavereistani. Päätimme mennä ensi viikon sunnuntaina syömään porukalla ja sitä ennen menen Durin kanssa asoboimaan ( eli tekemään jotain kivaa ) johonkin paikkaan jonka nimeä en ollut kuullut ja joka kieltäytyi painumasta muistini syövereihin. Siellä on kuulemma jotain makeaa. ( En ymmärtänyt mitä ja miksi, mutta makea on aina hyvä asia! )

6. Lush. Luulen että rakkauteni koki nyt kovan kolauksen. En tiedä johtuuko se tästä flunssasta, mutta ennen niin ihana Honey Trap ( tai itseasiassa japanilaisittan みつめてハニー ) huulirasvani on alkanut haisemaan kauhealta! Ennen niin makean houkutteleva tuoksu on muuttunut kitkerän katkeraksi muovilöyhkäksi, enkä enää pysty käyttämään sitä! ( Paitsi nyt kun en haista mitään... ) Ehkä tämä ei sitten ollutkaan se elämäni rakkaus....

Laiskottelusta huolimatta yritän jatkaa taas tiuhempaa postaustahtia, jollei tämä flunssa nyt mene huonommaksi. Onneksi varaohjelmana on Heroes, jonka löysin uudelleen. Peter <3 !

Mihin seuraavaksi?

Ohho, vapaapäivä nyt vähän venähti, eikä vieläkään juttu oikein luista. Bloggailu on jotenkin tyhmää ja kökköä, mutta kyllä tästä vielä noustaan!

Ajattelin kuitenkin vielä tänään mennä siitä, mistä aika on matalin ja listailla paikkoja, joissa olisin halunnut käväistä täällä olo aikana. Aika peruskamaa luvassa.




Kuvat täältä, täältä ja täältä

1. 沖縄. Okinawa on Japanin eteläosassa sijaitseva Okinawa-prefektuurin suurin saari, joka ( kuten muukin saarialue ) on tunnettu valkoisista hiekkarannoistaan ja sinisestä vedestään. En ole ikinä käynyt vastaavanlaisessa "paratiisikohteessa" ja Okinawa olisi ollut siihen passeli paikka. Pieni rentoutuminen palmujen alla olisi varmasti miellyttänyt kanjeista pimahtanutta pääkoppaani. Okinawan saarella on myös näkemisen arvoinen suuri akvaario. Nippelitietona, Okinawassa on edelleen Yhdysvaltojen tukikohta, joka herättää paikallisten asukkaiden keskuudessa tunteita. Opettajamme kuitenkin kertoi, että tukikohdan alueella työskentelee paljon japanilaisia, joten sen lakkauttaminen puolestaan toisi alueelle taloudellisia vaikeuksia.




Kuvat täältä, täältä ja täältä

2. 北海道. Hokkaido on Japanin pohjoisin alue. Koko iso klöntsäke ( plus pieniä saaria ) on oma prefektuurinsa. Hokkaido vaikuttaa näin suomalaisen silmin kotoisalta paikalta ja siksi olisinkin halunnut käydä siellä. Olisi hauska nähdä mikä on samantapaista ja mikä puolestaan eroaa koto-Suomeen verrattuna. Niin ja olisihan ne revontuletkin kiva nähdä edes kerran, vaikka sitten Hokkaidossa.




Kuvat täältä, täältä ja täältä.

3. 神戸. Kobe on tunnettu vuoden 1995 maanjäristyksestään, jonka ansiosta yli 4000 ihmiseltä lähti nirri. Itse en oikein edes tiedä miksi Kobe kiehtoo, olen kai tainnut joskus lukea sinne sijoittuneen kirjan ja saanut siitä kipinän. Nyt pientä taustatutkimusta suorittaessani selvisi, että Kobe on maanjäristyksensä lisäksi tunnettu myös muodista. Oppikirjassamme olleessa luetunymmärtämistehtävässä myös kerrottin Koben olevan nuorten suosima kaupunki, mutta tähän tietolähteeseen on parempi suhtautua kriittisesti.




Kuvat täältä, täältä ja täältä.

4. 奈良. Opettajamme ovat useaan otteeseen mainostaneet Naraa vanhana Japanina. Sieltä löytyy useita temppeleitä ja pyhättöjä, joiden pihoilla ja kaupungin kaduilla vaeltelee peuroja. Peurat ovat jeejee. Enempää Narasta en tiedä, enkä siihen ole perehtynyt ja ehkä juuri siksi siellä haluaisinkin käydä.

Lisäksi visitointihalua herättävät kaikkien tuntemat Kioto, Osaka ja Hiroshima, joten niistä tuskin syventävää infoa pahemmin tarvitsee. Kioton haluisin nähdä sen perinteisyyden takia, Tokiossa kuin ei turhan paljon siltä osin nähtävää ole. Osaka puolestaan kiinnostaa sen Kansaimaisuuden takia, haluaisin tietää että onko se nyt niiiin erilaista mitä tämä Tokio-meininki. Hiroshimassa haluaisin tietenkin visiteerata sen historian takia.

Lisäksi täällä on varmasti paljon käymisen arvoisia paikkoja, joista minulla ei ole harmaintakaan hajua, mutta toivottavasti ennen seuraavaa matkaani Japaniin tulen niistä tietoiseksi. Ensi kerralla olisi myös kiva käydä kurkkaamassa kunnon inakaa eli maaseutua ja nähdä millaista elämä siellä on. Ehkä jätän ensi kerralla Tokion kokonaan väliin. ( En tosin taida pystyä... )